sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Läjä pipoja ja paita seuran hyväksi

Meillä on pääsiäisperinteenä polttaa kokkoa. Perinne tuo paikalle väkeä jopa satapäin, ihmiset palaavat lapsuuden maisemiin. Paistamme makkaraa ja kylän naisväki kahvittaa kylätalolla. Illan kruunaa arpajaiset, joissa on tunnetusti paljon hyviä palkintoja.


Tänä vuonna oli vanhemman naisväen vuoro hoitaa kahvitus, joten minulle jäi aikaa keksiä muita keinoja tuottaa seuralle tuloja.







Malli on itse kehittämäni ruttupipo, valmiiksi rutattuna. Pipot ovat uniikkeja, eikä kahta samanlaista siis ole. Pyrin siihen ettei myöskään tule. 


Pipoja jäi 7, joista kaksi jätän itselle. Vapaana siis vielä vasemmasta reunasta kaksi mustaa tähtipopoa koossa XL, eli aikuiselle miehelle. PY noin 60cm. 
Lisäksi oikeasta reunasta musta tähti pipo koko XS eli 6kk-2v PY noin 46-47cm.
Ja vielä oikealta toisessa rivissä kaksi ylintä pipoa violetti sydän ja lime tähti, koko S, 1-4v, PY noin 50cm.
Myyn jääneet pipot hintaan 10€ + mahdolliset postit (1,20€).


ARVALLE


Tein paidan Liandlon "Var bor du lilla råtta"-kankaasta koossa noin 100cm. Lianlon kangas valikoiman löydät täältä. Onni suosi ystävääni, jonka poika on himpun verran liian suuri tälle paidalle, niinpä lupasin tehdä pojalle paidan suuremmassa koossa.



Mulla on vielä ongelmia tuon peitetikin kanssa. Paininjalka kun on niin suuri, että se sokeuttaa ompelemisen ja varsinkin tällaiset kaarevat ompelut on hankalia, kun tikki seikkailee reunalta reunalle. Hrmph.


Helman käänsin rakastamallani siksakilla. Vaikka mulla on peitetikkari, tykkään silti edelleen siksakista  <3

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Petranilla 3 vuotta

Viime juhannuksena rakkaista rakkain isosiskoni, paras ystäväni, sairastui vakavasti. Tilanne tällä hetkellä on vakaa, pikku askelin hän paranee, kuitenkaan ei puhu, eikä liiku. Tuntee toki, hymyilee ja puristaa kättä. Tämä sairaus pysäytti meidät kaikki. Siskolla on kaksi tyttöä: Jonna joka täyttää pian 6 vuotta ja Petra jonka 3-vuotis juhlia juuri vietettiin.


Muistan kun sain kuulla Petran tulemisesta, olin matkalla helsinkiin Mikon päiville. Siskoni kanssa viestiteltiin ihan niitä näitä, kun hän latasi yhden viestin loppuun: BTW onko sulle sanottu että meille tulee toinen? Voi niitä onnen kyyneleitä!


Ristiäisten alla autoin siskoa nimen miettimisessä, hän itse olisi halunnut antaa rinsessalle nimeksi Petranilla. Siskoni oli kova lukemaan ja tämä nimi esiintyi hänen suosikki kirjasarjassaan. Nimeksi kuitenkin tuli kompromissi: Petra Marianna. Minä tykkään lellitellä tätin mussuukkaa nimillä Petranilla tai Petrushcka.


Petraa on helppo vaatettaa, nyt kun minä siitä huolehdin, mikä ei väritykseltään sovi Ainolle, menee varmasti Petralle. Aino kun on vaalea,kun Petra taas tumma. Tykkään käyttää Petralla paljon violettia, mitä en Ainolle voisi kuvitella. Niimpä lahja rakkaalle syntyi Michasilta tilatusta tähti-interlockista:





Mun ompelukone on semmoonenki kiesuksen kones, tuollaane aplikaation tekemine vaati kuukauren niskahieronnat enne ja jäläkehe, sen verran jaksaa risoa ku kone junnaa paikallaa ja sit  hyppää harppauksen ja taas junnaa. Mut kiinni silitettävä tekstiilitussi pelastaa nua harvat kohrat. Siis se väri silitetään, ei sitä kynää  ;)
Kännykällä otettu kuva, Onnellinen paidan omistaja. Keskellä isosiskonsa Jonna. Vieressä Petran paras viha-rakkaus suhde ikinä, serkkunsa Aino <3. Petra on niin kaunis lapsi, etten kauniimpaa oo nähny päällä maan <3



Tämän jumpsuitin tein talvemmalla Ainolle, mutta kahden päällä olo kerran jälkeen päätin jotta se ei meille jää asumaan. Kauhian kalpiaksi ja harmaaksi tekee Ainon, toisin kun Petralle sopii mahtavan hyvin. Kaava vanha tuttu OB jump in muokattuna.






Sitten se kakku

Siihenhän mulla on oikee kouluutuski. Petra tykkää kovasti lauleskella ja Risto Rääpääjä on sen ylivoimainen suosikki. Tai siis "hassua" niinkun Petra itse sitä kutsuu. ("ei hassumpaa, ei hassumpaa") kässäsitkö? ;)


 Tämä homma sujuu hitusen paremmin kuin tuo aplikointi. 
ENSIN tehdään ääriviivat...

 ...ja sitten väritetään! Helppoa kun sen osaa ;)


                            Ja loppu silaus. 
            Makuna tällä kertaa vanha suosikki mansikka-banaani. 
Päällä  siskoni rakastamia vadelmia <3. 
Ikävä on, ei voi muuta sanoo... huoh... :´(