lauantai 3. marraskuuta 2012

JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT...

... Saattaa siellä näkyä kaljuja paikkoja ;)

Lokakuun puolivälissä olin äireen kans kansalaisopiston kurssilla. Olin siellä anopin kanssa jo viime vuonna.
Kurssin aiheena risu- ja sammaltyöt.

Ylivoimaisesti helpoin sammaltyö on runsauden sarvi. Siihen tarvitaan sammalta tai jäkälää ainakin yksi iso kauppapussillinen, jos materiaali on haperoista, tarvitaan sitä enemmän.

Sarveen voi istuttaa näin syksyllä kanervia ja kesäksi kukkia. Se pysyy "elävänä" vuodesta toiseen, kunhan se ei ole kovin paahteisella paikalla, ja saa kosteutta riittävästi.

Vasemmalla mun tekele, oikealla äireen. Kamera voimistaa paljon verkkoa, todellisuudessa sitä tuskin erottaa.
MJAU! 
Koska olin jo konkari, ainoana kurssilla, joka on toista kertaa, yllytti opettajamme minua kokeilemaan jonkinlaista sammaleläintä. Pöllöä olisi helppo, mutta mielestäni ei kummoisen näköinen. Muiden kannustuksessa päätin kokeilla sammal-kissaa!

Aluksi muotoiltiin pää, jonka jatkeeksi vartalopötkö. Pää tuntui suhteettoman pieneltä vartaloon nähden, mutta kissoilla on oikeastikkin melko pieni pää! Kun vartalon jatkeeksi tein jalat ja lopuksi pitkän hännän, alkoi kokosuhteet tasoittua, eikä vartalo enään vaikuttanut niin jättimäiseltä.

Piste iin päälle, oli kurssitoverilta lainatut puuhelmet silmiksi ja mustikan varvut viiksiksi ;)

Näissäkin kuvissa totean, että verkko ei oikeasti näy noin pahasti, vaan kamera tarkentaa sitä.

Seuraavaa työtä olen valmistellu jo elokuussa, kun poimin Anopin kanssa osman käämin lehtiä roikkumaan, vielä kun ne olivat vihreitä. Vaikkakaan se ei juuri vaikuttanut lopputulokseen. Kurssikaverilla oli ihan ruskeita ja huonoja lehtiä, ja niistäkin tuli silti nätti lopputulos!

Tässä kuitenkin oma tuotokseni. Lehdet riivitään ja asetellaan pallonpuolikkaan ympärille. Osa hiuksista letitetään seppeleeksi pään ympärille. Lopuksi poninhäntä letitetään ja muutaman vuorokauden päästä sen voi avata kun hiukset ovat kihartuneet. Kuvassa avattu vasta yksi letti.
Tämän veneen väkersin jo viime syksynä.
Nämä pienet saappaat valettiin kun olin Annikin kummisedälle liippaamassa, ja naapurissa kahvilla käydessämme kävi ilmi että yhdet lasten kumpparit oli juuri heitetty roskiin, kun ne vuoti. Yksinkertainen ja ihana koriste!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti